~
Kolmen kuun ajan hän keräsi
hankien kiteitä
oksille jäätyneitä helmiä
talvipäivien sinistä valoa
keräsi ja kehräsi
muistaen rakastettunsa
viisaita sanoja.
Kevätvesien kirkas virta
huuhtoi huntulangat
viriävä lounatuuli
puhalsi pehmeyden
jään siniseen.
Valon ajan hän kulki
kasteisia niittyjä
yöttömiä öitä
vesien valkeutta
kulki ja kuunteli
muistaen rakastettunsa
puhdasta sydäntä.
Murrettu elovilja
antoi voiman
hennoille säikeille
lempeän sävyn
valon valkeuteen
Hallaöiden tultua hän avasi
sydämensä kaikki ovet
leimuaville väreille
palaville niityille
avasi ja talletti
muistaen rakastettunsa
hehkuvia käsiä.
Tumman maan aika
antoi käsille taidon
mielelle levon
neuloa pitsiin
kahden kuun taika
Viimeisen kuun täyttyessä
ensilumen valkeudessa
syvän sinisessä yössä
hän polvistui alttarille
polvistu ja kiitti
helmihunnusta hiuksillaan
rakastetusta rinnallaan
joka antoi hänelle enemmän
kaikki otavan tähdet
ja seitsemän vuodenaikaa
~
