Jäämorsian

~

Kolmen kuun ajan hän keräsi
hankien kiteitä
oksille jäätyneitä helmiä
talvipäivien sinistä valoa

   keräsi ja kehräsi
   muistaen rakastettunsa
   viisaita sanoja.


Kevätvesien kirkas virta
huuhtoi huntulangat
viriävä lounatuuli
puhalsi pehmeyden
jään siniseen.


Valon ajan hän kulki
kasteisia niittyjä
yöttömiä öitä
vesien valkeutta

   kulki ja kuunteli
   muistaen rakastettunsa
   puhdasta sydäntä.


Murrettu elovilja
antoi voiman
hennoille säikeille
lempeän sävyn
valon valkeuteen


Hallaöiden tultua hän avasi
sydämensä kaikki ovet
leimuaville väreille
palaville niityille

   avasi ja talletti
   muistaen rakastettunsa
   hehkuvia käsiä.


Tumman maan aika
antoi käsille taidon
mielelle levon
neuloa pitsiin
kahden kuun taika


Viimeisen kuun täyttyessä
ensilumen valkeudessa
syvän sinisessä yössä
hän polvistui alttarille

polvistu ja kiitti
helmihunnusta hiuksillaan

rakastetusta rinnallaan
joka antoi hänelle enemmän


   kaikki otavan tähdet
   ja seitsemän vuodenaikaa

~

 

Koskaan
ei minun tarvinnut
neuvoa reittiä

polkua minuun
lupiinipellon läpi
jokeni rantaan

ei viitoittaa tietä.


Sanomatta läysit
sen mitä halusin

takkutukkaisen
pikkutytyön
aamukahvilla

lakanalla verhotun
lantion kaaren
kätesi alla.


Sanomatta mitään

kosketit sinne
missä minä asun

ja löysit perille.



~

Tuoksuna käsivarsillasi

 

 

 

~



Paljon olen miettinyt
sanojen kauneutta

runojen
elämää piirtävää viivaa



niin paljon olen
huokaillut riveillä
ja niiden väleissä



paljon olen kirjoittanut
ja paljon tehnyt
ristipistoja

sanattomien paperien
reunuksiin




Paljon olen jättänyt
kirjoittamatta....

.... tule ja ota
yksi vuoden aika mukaasi


kirjoitan sinulle runon
silmilläni
osoitan rakkauteni
kurkiauran lähdössä

lupauksessa
kairamme
keväästä


ja minä rakastan
itseni runoksi
tuoksuksi
käsivarsillesi




~