Hetken annan
katseen kulkea
joen töyräillä
syvä hiljaisuus
laskeutuu
sisälleni
Alas rantaan
juurenmutkaan
asettuessani
liitää telkkäpari
vettä hipoen
ohitseni
Aavistuksen
kipeästi ailahtaa
sydämeni
kunnes kuulen
joen kuiskaavan
'Tervetulo kotiin
lapseni, tyttäreni
virtani on vielä vahva
kevään vesistä
huuhdotaan pois
kaikki kipeä
pestään puhtaaksi
matkasta raskaat
jalkasi'
Ja minä
minä värisen
Luojani suuren
kauneuden edessä.
~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti