~
Olkoonkin
että olen vain
hitaasti mureneva
astia
tomuksi muuttuva
maja.
Rakkautesi
kehystämän
sydämeni
jonka
jokaisessa
huoneessa
on sinun
maalaamasi
taulu
kiedon
ihonpiirtojen
silkkiin
vyötän
varjellen
uumalleni.
Ja vielä
viimeiselläkin
matkallani
sieluni soi
rakkautesi
kaiuista.
~
~
Juuri ennen
kun hämärä karkaa
asetat minut
polvilleni
ihmeidesi edessä
vahvalla kädelläsi
vaiennat
pauhua minussa.
Jumalani
Valkoiseen veteen
olet verhonnut
maisemani
metsäni kätkenyt
utuharsoon.
Jumalani,
Sinä puhut minulle.
Tiasen kiitollinen
vierailu
lintulaudalleni
ja minä peitän
kyyneleet käsiini.
Niin, Jumalani
Valkoinen vesi.
Lupaus helkkyvistä
puroista,
tuoksuista ja silmuista.
Vapaana virtaavasta
elämän vedestä.
~
