vaikka jalkani uupuisi,
kuin saharan polttava hiekka
dyynejä vaeltaessaan,
vaikka sydämeni värisisi kaipausta,
kuin vaivaiskoivun käpertyneet lehdet,
pustan hyytävissä tuulissa.
Tiedän, että kuulet,
miten sieluni huutaa,
kuin metropolien valosaaste
hamuiilessaan taivasta,
miten vapisen, kuin
viimeisenkin kielekkeen
saavuttanut kauris
vuoren laella.
Olkoonkin, että
minun on kuljettava
kaikki maanosat
ja kyyneltan meret
niiden välissa,
on kaikki tuo
vain tuskan murusia
kipeita pisaroiita
kaikkeudessa
kun saavutan sinut.
Kun maailmani
on sinun sylisi
ääretttömyydessä
ja rakkautesi kehystää
uupuneen vartaloni
kuin kaareutuva taivas
sillois tiedän Rakas
että kaikki on tarkoitettua
ja Jumala näkee meissä
luomistyönsä kauneuden.
Naisen ja miehen
Rakkauden.
